Kuva: Ahkera matkalla Savonlinnaan 3.kesäkuuta tänä kesänä. (Mikko Nikkinen)
Lähes 10 vuotta kestäneen kunnostustyön jälkeen on Ahkera saatettu jälleen kulkukelpoiseksi höyrylaivaksi. Se osallistui myös Kuopion regattaan. Syyttä ei Seuran hallitus valinnut Ahkeraa vuoden varustamoksi.
Ahkeran kunnostus ja s/s Ahkera Perinneyhdistyksen perustaminen saivat alkunsa talvella 2013. Tuolloin Seuran silloinen kommodori Ari Juva otti allekirjoittaneeseen yhteyttä ja kertoi, että Savonlinnan kaupunki ja Maakuntamuseo olivat aikeissa luopua Ahkeran ylläpidosta ja nostaa alus jälleen muistomerkiksi maihin. Seurasi tutustuminen Ahkeraan sekä esitys perustaa perinneyhdistys, joka ottaisi vastatakseen Ahkeran kunnostuksesta. Savonlinnassa pidettiin 31. heinäkuuta 2013 yhdistyksen perustava kokous. Perustajajäseniksi tulivat Taisto Nevalainen, Antti Veitola, Olavi Veitola, Juha Toikka, Pekka Kotila ja Antti Korpela. Kokouksessa olivat mukana myös Pauli Löppönen ja Riku Elomaa.
Kanavansuun telakkaan
Koska lähes kaikki perustajajäsenet olivat Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta, oli luontevaa siirtää Ahkera kunnostettavaksi Kanavansuun telakalle Lappeenrantaan.
Ennen siirtoa yhdistyksen talkooporukka kävi Savonlinnassa siivoamassa alusta sekä dokumentoimassa sen sadoin, jos ei tuhansin valokuvin. Lokakuun alussa Ahti
saapui hakemaan Ahkeran Riihisaaresta, josta siirryttiin yöksi matkustajasatamaan yöksi ja sieltä lauantaina Karvalakkiregattaan Laukansaareen. Sunnuntaina matka
jatkui Puumalaan ja maanantaina Kanavansuulle Siirto päästiin tekemään aurinkoisessa ja lokakuulle poikkeuksellisen lämpimässä säässä. Aluksesta tyhjennettiin kaikki ylimääräinen (mm. arinarautoja oli konehuoneessa liki kaksinkertaisesti tarpeeseen nähden) Seuran varastoon ja laiva telakoitiin. Samalla ryhdyttiin tosissaan
suunnittelemaan aluksen kunnostusta sekä sen edellyttämää varainhankintaa. Vuoden 2013 Korsteenissa kirjoitettiin optimistisesti, että Ahkera nähtäisiin kulussa ehkä vuonna 2015 tai 2016. Mutta eihän se niin helppoa ollut...
Vuonna 2014 tehtiin enimmäkseen purkutöitä. Höyrykone nostettiin laivasta ja vietiin Jokioisiin Höyrywelho Oy:n Juha-Pekka Viitaselle kunnostettavaksi. Sama tehtiin helmoistaan puhki ruostuneelle ajohytille sekä konehuoneen ja perähytin valokapille.Ne kunnostettiin paikallisella konepajalla. Samalla päästiin korottamaan ajohyttiä kymmenellä sentillä, jotta saataisiin seisomakorkeus vähän pitemmillekin ajomiehille. Ahkeran kaikki hyttirakenteet kun osoittivat, ettei laivan miehistössä varmaan ollut
ketään yli 180-senttistä 100 vuotta sitten. Seuraavana keväänä Ahkera hiekkapuhallettiin ja maalattiin sisältä läpikotaisin. Sisäpuolisten rakenteiden läpikäynti
osoittautui – ehkä odotetusti – työlääksi ja aikaavieväksi. Niin paljon oli kaariväleissä ja muissa rakenteissa kaikenlaisia koloja, mikä tiesi maalattavan pinta-alan
ja samalla maalin kulutuksen tuntuvaa kasvua. Laivan ulkopuolinen maalaus päästiin tekemään vasta vuonna 2017, jolloin myös kunnostettu ajohytti pääsi
takaisin paikalleen. Ammattimiehet hoitivat hiekkapuhalluksen ja maalauksen. Maalit olivat kaksikomponenttisia epoksimaaleja lukuunottamatta ulkopuolen
rakenteita vesirajan yläpuolella. Niissä pintamaali on kaksikomponenttista polyuretaania, joka kestää auringonvaloa epoksia paremmin.
Konehuoneessa suurimmat ongelmat
Konehuoneen ja höyrytekniikan kunnostus vei eniten aikaa. Konemestari Juha Toikan yllättävä menehtyminen vuonna 2016 jätti yhdistyksen talkooporukkaan suuren loven niin osaamisen kuin innostuksenkin suhteen. Vasta Risto Parkkolan intoutuminen talkoisiin toi vauhtia kunnostustöihin: putket ja venttiilit alkoivat löytää paikkansa. Kattila aiheutti ennakoimattomia lisätöitä, kun siihen jouduttiin vaihtamaan lieskauunin säteittäiset sidepultit. Sidepulttien kunnon selvittäminen oli haastavaa, koska pulttien kuvaaminen ahtaassa vesitilassa oli hankalaa. Ultraäänimittaus puolestaan antoi osin epäluotettavia tuloksia. Tässäkin työssä ammattitaitoisista osaajista oli korvaamation apu.
Ahkeran potkuriakselin linjaaminen muodosti viimeisen ison urakan; siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Höyrykone ja akselin laakerit olivat kaikki kyllä paikoillaan kun Ahkera telakoitiin, mutta akselia ei oltu viimeisestä laipasta kiinnitetty eikä ilmeisesti linjattu edellisen, liki 20 vuotta sitten tehdyn pohjalevyjen vaihdon jälkeen. Joko pitkä telakointi tai mainittu pohjalevyjen vaihto oli ilmeisesti vääntänyt aluksen runkoa sen verran, ettei akselia olisi saatu koneen kanssa linjaan ilman suurempia muutoksia konepetiin. Tai sitten vannasputki olisi pitänyt uudestaan holkittaa ja porata. Lopulta päädyimme hieman ”epäortodoksiseen” ratkaisuun: akselille asennettiin joustokytkin, joka sallii akseliin pienen kulmavirheen (noin asteen verran) ja sen takapuolelle uusi painelaakeri ottamaan vastaan potkurin työntövoima. Ratkaisu osoittautui vain osittain toimivaksi, sillä suuremmilla kierroksilla ajettaessa painelaakeri alkaa värähdellä. Laakerin tuentaa on paranneltu, mutta joudumme ongelmaa vielä selvittämään. Turvallinen ajonopeus rajoittuu nyt noin seitsemään solmuun, vaikka koneessa on ”ytyä” liki kymmemen solmun nopeuteen.
Koska lähes kaikki perustajajäsenet olivat Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta, oli luontevaa siirtää Ahkera kunnostettavaksi Kanavansuun telakalle Lappeenrantaan.
Ennen siirtoa yhdistyksen talkooporukka kävi Savonlinnassa siivoamassa alusta sekä dokumentoimassa sen sadoin, jos ei tuhansin valokuvin. Lokakuun alussa Ahti
saapui hakemaan Ahkeran Riihisaaresta, josta siirryttiin yöksi matkustajasatamaan yöksi ja sieltä lauantaina Karvalakkiregattaan Laukansaareen. Sunnuntaina matka
jatkui Puumalaan ja maanantaina Kanavansuulle Siirto päästiin tekemään aurinkoisessa ja lokakuulle poikkeuksellisen lämpimässä säässä. Aluksesta tyhjennettiin kaikki ylimääräinen (mm. arinarautoja oli konehuoneessa liki kaksinkertaisesti tarpeeseen nähden) Seuran varastoon ja laiva telakoitiin. Samalla ryhdyttiin tosissaan
suunnittelemaan aluksen kunnostusta sekä sen edellyttämää varainhankintaa. Vuoden 2013 Korsteenissa kirjoitettiin optimistisesti, että Ahkera nähtäisiin kulussa ehkä vuonna 2015 tai 2016. Mutta eihän se niin helppoa ollut...
Vuonna 2014 tehtiin enimmäkseen purkutöitä. Höyrykone nostettiin laivasta ja vietiin Jokioisiin Höyrywelho Oy:n Juha-Pekka Viitaselle kunnostettavaksi. Sama tehtiin helmoistaan puhki ruostuneelle ajohytille sekä konehuoneen ja perähytin valokapille.Ne kunnostettiin paikallisella konepajalla. Samalla päästiin korottamaan ajohyttiä kymmenellä sentillä, jotta saataisiin seisomakorkeus vähän pitemmillekin ajomiehille. Ahkeran kaikki hyttirakenteet kun osoittivat, ettei laivan miehistössä varmaan ollut
ketään yli 180-senttistä 100 vuotta sitten. Seuraavana keväänä Ahkera hiekkapuhallettiin ja maalattiin sisältä läpikotaisin. Sisäpuolisten rakenteiden läpikäynti
osoittautui – ehkä odotetusti – työlääksi ja aikaavieväksi. Niin paljon oli kaariväleissä ja muissa rakenteissa kaikenlaisia koloja, mikä tiesi maalattavan pinta-alan
ja samalla maalin kulutuksen tuntuvaa kasvua. Laivan ulkopuolinen maalaus päästiin tekemään vasta vuonna 2017, jolloin myös kunnostettu ajohytti pääsi
takaisin paikalleen. Ammattimiehet hoitivat hiekkapuhalluksen ja maalauksen. Maalit olivat kaksikomponenttisia epoksimaaleja lukuunottamatta ulkopuolen
rakenteita vesirajan yläpuolella. Niissä pintamaali on kaksikomponenttista polyuretaania, joka kestää auringonvaloa epoksia paremmin.
Konehuoneessa suurimmat ongelmat
Konehuoneen ja höyrytekniikan kunnostus vei eniten aikaa. Konemestari Juha Toikan yllättävä menehtyminen vuonna 2016 jätti yhdistyksen talkooporukkaan suuren loven niin osaamisen kuin innostuksenkin suhteen. Vasta Risto Parkkolan intoutuminen talkoisiin toi vauhtia kunnostustöihin: putket ja venttiilit alkoivat löytää paikkansa. Kattila aiheutti ennakoimattomia lisätöitä, kun siihen jouduttiin vaihtamaan lieskauunin säteittäiset sidepultit. Sidepulttien kunnon selvittäminen oli haastavaa, koska pulttien kuvaaminen ahtaassa vesitilassa oli hankalaa. Ultraäänimittaus puolestaan antoi osin epäluotettavia tuloksia. Tässäkin työssä ammattitaitoisista osaajista oli korvaamation apu.
Ahkeran potkuriakselin linjaaminen muodosti viimeisen ison urakan; siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Höyrykone ja akselin laakerit olivat kaikki kyllä paikoillaan kun Ahkera telakoitiin, mutta akselia ei oltu viimeisestä laipasta kiinnitetty eikä ilmeisesti linjattu edellisen, liki 20 vuotta sitten tehdyn pohjalevyjen vaihdon jälkeen. Joko pitkä telakointi tai mainittu pohjalevyjen vaihto oli ilmeisesti vääntänyt aluksen runkoa sen verran, ettei akselia olisi saatu koneen kanssa linjaan ilman suurempia muutoksia konepetiin. Tai sitten vannasputki olisi pitänyt uudestaan holkittaa ja porata. Lopulta päädyimme hieman ”epäortodoksiseen” ratkaisuun: akselille asennettiin joustokytkin, joka sallii akseliin pienen kulmavirheen (noin asteen verran) ja sen takapuolelle uusi painelaakeri ottamaan vastaan potkurin työntövoima. Ratkaisu osoittautui vain osittain toimivaksi, sillä suuremmilla kierroksilla ajettaessa painelaakeri alkaa värähdellä. Laakerin tuentaa on paranneltu, mutta joudumme ongelmaa vielä selvittämään. Turvallinen ajonopeus rajoittuu nyt noin seitsemään solmuun, vaikka koneessa on ”ytyä” liki kymmemen solmun nopeuteen.
Koeajo syksyllä 2021
Ahkera laskettiin vesille 1.7.2020, mikä lisäsi talkooporukan motivaatiota. Päästiin viimeistelytöihin, kuten asentamaan komeita messinkikirjaimia komennon partaaseen sekä nostamaan kompassi kaappeineen paikalleen. Suuri onnistumisen hetki koettiin 6.10.2021, kun kattila saatiin katsastettua ja höyrykone pyörähti ensimmäiset kierroksensa. Ja vaikka potkuriakseli oli vasta puolittain kiinni ja linjaamatta, niin seuraavana päivänä irroitettiin köydet ja ajettiin lyhyt puolen tunnin kierros.
Kunnollinen koeajo päästiin tekemään 25.5.2022 ja kesäkuun alussa Ahkera oli valmis lähtemään Kanavansuulta kohti Savonlinnaa. Perjantaina 3.6. ajettiin
ensin Laukansaareen ja lauantaina 11.6. sieltä Savonlinnan matkustajasatamaan ja edelleen Riihisaareen, aluksen kotilaituriin.
Mitä hankkeessa opittiin
tai mitä olisi kannattanut tehdä toisin? Kun lähdetään tyhjentämään ja purkamaan laivaa kunnostusta varten, niin kaikkinaisen dokumentoinnin tarvetta ei voi korostaa liikaa. Vaikka valokuvasimme paljon, niin vielä enemmän olisi kannattanut kuvata. Ja jokainen osa, joka kannettiin varastoon tai lähetettiin jonnekin korjattavaksi, olisi pitänyt merkata vieläkin paremmin. Se kuuluisa miesmuisti kun on niin toivottoman lyhyt! Kunnostuksen kestoon vaikutti moni asia, eikä niistä vähäisimpänä varainhankinta. Tässä yhteydessä on syytä kiittää Museovirastoa, jonka entistämisavustukset olivat meille äärimmäisen tärkeitä. Samoin ”Kutsetin” eli nykyisen Stora Enson tuki eri muodoissaan on ollut merkittävää. Tähti korsteenissa tulee pysymään jatkossakin! Lisäksi kiitokset kuuluvat lukuisille muille tahoille monenmoisista isommista ja pienemmistä työsuoritteista. Eniten Ahkeran talkooporukalle!
Taisto Nevalainen
Artikkeli on ilmestynyt Suomen Höyrypursiseuran julkaisemassa Korsteeni-lehdessä 2022.
Koeajo syksyllä 2021
Ahkera laskettiin vesille 1.7.2020, mikä lisäsi talkooporukan motivaatiota. Päästiin viimeistelytöihin, kuten asentamaan komeita messinkikirjaimia komennon partaaseen sekä nostamaan kompassi kaappeineen paikalleen. Suuri onnistumisen hetki koettiin 6.10.2021, kun kattila saatiin katsastettua ja höyrykone pyörähti ensimmäiset kierroksensa. Ja vaikka potkuriakseli oli vasta puolittain kiinni ja linjaamatta, niin seuraavana päivänä irroitettiin köydet ja ajettiin lyhyt puolen tunnin kierros.
Kunnollinen koeajo päästiin tekemään 25.5.2022 ja kesäkuun alussa Ahkera oli valmis lähtemään Kanavansuulta kohti Savonlinnaa. Perjantaina 3.6. ajettiin
ensin Laukansaareen ja lauantaina 11.6. sieltä Savonlinnan matkustajasatamaan ja edelleen Riihisaareen, aluksen kotilaituriin.
Mitä hankkeessa opittiin
tai mitä olisi kannattanut tehdä toisin? Kun lähdetään tyhjentämään ja purkamaan laivaa kunnostusta varten, niin kaikkinaisen dokumentoinnin tarvetta ei voi korostaa liikaa. Vaikka valokuvasimme paljon, niin vielä enemmän olisi kannattanut kuvata. Ja jokainen osa, joka kannettiin varastoon tai lähetettiin jonnekin korjattavaksi, olisi pitänyt merkata vieläkin paremmin. Se kuuluisa miesmuisti kun on niin toivottoman lyhyt! Kunnostuksen kestoon vaikutti moni asia, eikä niistä vähäisimpänä varainhankinta. Tässä yhteydessä on syytä kiittää Museovirastoa, jonka entistämisavustukset olivat meille äärimmäisen tärkeitä. Samoin ”Kutsetin” eli nykyisen Stora Enson tuki eri muodoissaan on ollut merkittävää. Tähti korsteenissa tulee pysymään jatkossakin! Lisäksi kiitokset kuuluvat lukuisille muille tahoille monenmoisista isommista ja pienemmistä työsuoritteista. Eniten Ahkeran talkooporukalle!
Taisto Nevalainen
Artikkeli on ilmestynyt Suomen Höyrypursiseuran julkaisemassa Korsteeni-lehdessä 2022.