AHKERAN HISTORIAA 1870-2014
Vuonna 1869 joensuulainen liikemies A. J. Mustonen tilasi Paul Wahl & Co:n konepajalta Varkaudesta itselleen hinaajan. Se sai konepajalla tilausnumeron 340
ja rakennusnumeron 19.
Oheisessa laivaa esittävässä piirustuksessa erottuu muutama yksityiskohta, joiden perusteella kyseessä voi olla laivan alkuperäinen suunnitelma.
ja rakennusnumeron 19.
Oheisessa laivaa esittävässä piirustuksessa erottuu muutama yksityiskohta, joiden perusteella kyseessä voi olla laivan alkuperäinen suunnitelma.
Kuva: Ahkeran mahdollisesti alkuperäinen rakennuspiirustus vuodelta 1869 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry / ELKA).
Höyrykone on yksisylinterinen ja männän asento poikkeaa pystysuorasta. Kattila on halkaisijaltaan selvästi nykyistä pienempi. Piirustuksessa ei erotu juuri minkäänlaisia kansirakenteita, vain pari luukkua sekä syvennys, josta johtavat portaat peräkajuuttaan. Etukannella on oletetusti pyöreä skailetti, josta valo lankeaa keulakajuuttaan. Keula- sekä peräkajuutassa erottuu kummassakin käymälän näköinen erillinen tila ja peräkajuutan yksi osa näyttää keittiöltä. Keulakajuutta saattaa jakautua kahteen osaan, joiden välissä on portaikko ja käymälä. Myös peräkajuuttaa on jaettu ainakin kahdeksi alkoviksi käymälän ja kapyysin lisäksi. Piirustuksessa lukee ”AHKERA, rakennusnumero 19” ruotsiksi.
"Helsingfors Dagblad" -lehden Joensuun kirjeenvaihtaja kertoo lehdessä no 137, joka ilmestyi 17.6.1870, seuraavaa: "Tämän kuun yhdeksäntenä päivänä saapui kaupunkiin kaksi uutta höyrylaivaa, "Ahkera" ja "Pielinen", joista ensimmäinen kuuluu aikaansaavalle sahapatruunallemme, kauppias A. J. Mustoselle ja jonka tehtävänä on puutavaralotjien hinaaminen täältä Wiipuriin. Jälkimmäinen kuuluu täkäläiselle yritykselle ja tarkoituksena on liikennöidä Pielisellä. Sinne matka jatkuikin eilen, toivottavasti se välttää kaikki esteet ja saapuu onnekkaasti määränpäähänsä. Molemmat on rakennettu insinööri Stenbergin johdolla Warkauden konepajalla, jonka ei tälläkään kertaa tarvitse hävetä toimittamiaan laivoja" (vapaa suomennos). Joensuussa laivan omistajalle ”kauppias A. J. Mustoselle” laaditun mittauspöytäkirjan mukaan 1870 valmistuneen "Ahkera-potkurihöyrylaivan” kantavuudeksi tuli 5,3 lästiä. Toimituksessa on mitattu laivan vesilinjapituus sekä määritetty rungon vedenalaisen osan keskimääräinen leveys ja syväys. Käsinkirjoitetun ruotsinkielisen mittauspöytäkirjan on allekirjoittanut A. Axelson 8.6.1871. Ehkä tämän mittauksen ajankohdan tulkinta laivan valmistumishetkeksi on johtanut joissain lähteissä mainittuun virheelliseen valmistumisvuoteen 1871. |
Ahkeran linjoista on otettu malli myös s/s Telegraf –laivan suunnitelmaan ja Pirtinniemen konepajalta valmistuneiden laivojen luettelon mukaan sellainen rakennettiin 1871 Hackmanin tilauksesta. Oheisessa kuvassa on kirjattuna "Ahkera, rakennusnumero 19 ja Telegraf, rakennusnumero 39" sekä myös numero 340, joka on Ahkeran tilausnumero. Pirtinniemen konepajan luettelosta löytyy samankokoisia laivoja vielä 1871 VEIKKO ja 1872 LAINE/SERGEI, joiden tilaajia ei ole kirjattu eikä niistä ole enempää tietoa.
Kuva: Ahkeran ja Telegrafin linjapiirustus
Telegrafin yleispiirustus on säilynyt paremmin, yksityiskohdat saattavat täsmätä myös Ahkeran alkuperäisasun kanssa.
Telegrafin yleispiirustus on säilynyt paremmin, yksityiskohdat saattavat täsmätä myös Ahkeran alkuperäisasun kanssa.
Kuva: Telegrafin yleispiirustus (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry / ELKA).
Mainittu liikemies Mustonen omisti Utran sahan Pielisjoessa Joensuun yläpuolella sekä toisen sahan Puhoksessa. Hinaajia käytettiin yhtäällä raakapuun uitossa mm. Pieliseltä jokea pitkin sahoille, toisaalla valmiin lautatavaran siirtämisessä Saimaan kanavan kautta Viipuriin ja jopa Pietariin asti. Ahkera on näillä reissuilla hinannut kolmea-neljää ”kanavantäyteistä” (30 x 4 m) puista lotjaa ja niiden lastina 1200-1600 m3 sahatavaraa.
Mustosen liiketoimet laajenivat 1850-luvulta lähtien nopeasti ja hänelle kertyi useita aluksia, sahoja ja ruukkeja, pullolasitehdas, konepaja, huomattava 150.000 ha metsäomaisuus ja kaupunkikiinteistöjä Joensuussa. Hänellä oli suunnitelmia muun muassa kanavasta Puhoksesta Pyhäjärveen ja yksityiselle rautatielle Pyhäjärveltä Laatokan Lahdenpohjaan, jotka olisivat nopeuttaneet kauppatavaroiden kuljetusta Pietariin. Mustonen kuitenkin kuoli 30.5.1877 ja hänen mittava liiketoimintansa joutui tuuliajolle.
Vuonna 1881 Ahkera siirtyi puutavarakauppaa ja sahaustoimintaa Pohjois-Karjalassa harjoittaneelle englantilaiselle Egerton Hubbard & Co. –yhtiölle. Samana
vuonna laiva kävi telakalla korjauksissa, ei kuitenkaan ole tiedossa, mikä oli korjauksen syy tai tarkoitus.
Joensuulainen sanomalehti Karjalatar uutisoi säännöllisesti kaupungin laivojen lähtöjä ja saapumisia. Heinäkuussa 1885 Ahkeralle oli sattunut haveri matkalla Savonlinnasta Joensuuhun: ”Kauppahuone Hubbard & C:o omistamalle hinaaja-höyrylaivalle ”Ahkera” sattui viime torstaina Savonlinnasta tänne tullessaan se onnettomuus että koneen silinterin kansi halkesi ja muitakin koneen osia särkyi, mutta onneksi sattui koneenhoitaja paikalle ja sulki höyry-venttiilin, ennenkuin jotain pahempaa ennätti tapahtua” (Karjalatar 28.7.1885).
Elokuussa 1892 tulivat joensuulaiset höyrylaivat Sampo ja Karjala vastakkain Puumalan eteläpuolella pimeällä. Kapteenit ja miehistöt koettivat merenkulkuvalojen perusteella päätellä, ollaanko törmäyskurssilla, lopulta Sampo törmäsi Karjalan kylkeen viimehetken manöövereistä, huudoista ja höyrypillin vihellyksistä huolimatta. Karjala sai vuodon, lastina ollut voi siirrettiin kannelle ja matkustajat jättivät aluksen. Sampo hinasi Karjalan saaren rantaan uppoamisen estämiseksi ja ajoi omankin vahingoittuneen keulansa rantaan. Karjala täyttyi vedellä ja kallistui kyljelleen. Ainoastaan törmäyskohdan hytissä ollut nainen sai vammoja ja kuljetettiin Savonlinnaan hoidettavaksi. Hinaaja Ahkera vei Karjalan matkustajat Lappeenrantaan. Lehden seuraavalla palstalla kerrottiin, että Ahkera hinasi Lappeenrannasta lotjan, jossa oli Pielisjärven kirkkoon tarkoitetut herra Thuleen Kangasalla valmistamat urut (Karjalatar 9.8.1892).
Ahkeran tähtihetki osuu syyskuun puoliväliin vuonna 1898, jolloin se pelasti uppoavan höyrykuunari SALAMAN matkustajat Puumalan vesillä. "Uusi Suometar" -lehti no 213, joka ilmestyi 15.09.1898 kertoo seuraavaa: "Taaskin yhteentörmäys Saimaalla. Sawonlinnasta, 14 p. syyskuuta: Yöllä törmäsi Puumalan läheisyydessä höyrylaiva Ilmari, kotoisin Kuopiosta, matkalla Wiipuriin, yhteen höyrylaiva Salaman kanssa, joka on kotoisin Savonlinnasta ja tuli Pietarista ruislastissa. Törmäys oli niin ankara, että Salama upposi 20 minuutin kuluessa ja makaa nyt 72 jalkaa syvässä. Ilmari on wahingoittumaton ja jatkoi matkaa auttamatta Salamata, joka apua pyyti. Hinaaja-alus Ahkera ollen lähellä onnettomuuspaikkaa, kuuli hätämerkit ja palasi pelastamaan matkustajia, joitten luku oli 30. Laiwa ja lasti oli vakuuttamatta. Ei mitään pelastunut. Matkustajat ja osa laiwamiehistä saapuivat Ahkeralla Sawonlinnaan."
Salaman ja Ilmarin törmäystä, meriselitystä, todistajanlausuntoja ja oikeudenkäyntiä käsiteltiin laajasti suomalaisissa sanomalehdissä syksyllä 1898 ja talvella 1899. Näitä artikkeleita löytyy Kansallisarkiston historiallisesta sanomalehtikirjastosta http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/query.html vaikkapa hakusanoilla "ahkera salama ilmari".
Youtubesta löytyy Salaman haaksirikosta kertova animaatio, jossa Ahkeran osuus pelastustöissä kuvataan ilmeisen todenmukaisesti. Animaatiossa käytetty Ahkeran ulkoasu paljastuu kuitenkin todenmukaista myöhäisemmäksi. https://www.youtube.com/watch?v=3j-BKZDUrE8
Salaman hylkyä osoittanut karttamerkki painettiin merikortteihin vuoteen 1971 saakka, jolloin hylky nostettiin.
Ahkera ja Salama ovat molemmat olleet viime vuodet yleisön nähtävänä Savonlinnan Maakuntamuseon laiturissa Savonlinnan
Riihisaaressa.
Omistajaksi vaihtui A.B. Utra Wood Co. vuonna 1899.
Mainittu liikemies Mustonen omisti Utran sahan Pielisjoessa Joensuun yläpuolella sekä toisen sahan Puhoksessa. Hinaajia käytettiin yhtäällä raakapuun uitossa mm. Pieliseltä jokea pitkin sahoille, toisaalla valmiin lautatavaran siirtämisessä Saimaan kanavan kautta Viipuriin ja jopa Pietariin asti. Ahkera on näillä reissuilla hinannut kolmea-neljää ”kanavantäyteistä” (30 x 4 m) puista lotjaa ja niiden lastina 1200-1600 m3 sahatavaraa.
Mustosen liiketoimet laajenivat 1850-luvulta lähtien nopeasti ja hänelle kertyi useita aluksia, sahoja ja ruukkeja, pullolasitehdas, konepaja, huomattava 150.000 ha metsäomaisuus ja kaupunkikiinteistöjä Joensuussa. Hänellä oli suunnitelmia muun muassa kanavasta Puhoksesta Pyhäjärveen ja yksityiselle rautatielle Pyhäjärveltä Laatokan Lahdenpohjaan, jotka olisivat nopeuttaneet kauppatavaroiden kuljetusta Pietariin. Mustonen kuitenkin kuoli 30.5.1877 ja hänen mittava liiketoimintansa joutui tuuliajolle.
Vuonna 1881 Ahkera siirtyi puutavarakauppaa ja sahaustoimintaa Pohjois-Karjalassa harjoittaneelle englantilaiselle Egerton Hubbard & Co. –yhtiölle. Samana
vuonna laiva kävi telakalla korjauksissa, ei kuitenkaan ole tiedossa, mikä oli korjauksen syy tai tarkoitus.
Joensuulainen sanomalehti Karjalatar uutisoi säännöllisesti kaupungin laivojen lähtöjä ja saapumisia. Heinäkuussa 1885 Ahkeralle oli sattunut haveri matkalla Savonlinnasta Joensuuhun: ”Kauppahuone Hubbard & C:o omistamalle hinaaja-höyrylaivalle ”Ahkera” sattui viime torstaina Savonlinnasta tänne tullessaan se onnettomuus että koneen silinterin kansi halkesi ja muitakin koneen osia särkyi, mutta onneksi sattui koneenhoitaja paikalle ja sulki höyry-venttiilin, ennenkuin jotain pahempaa ennätti tapahtua” (Karjalatar 28.7.1885).
Elokuussa 1892 tulivat joensuulaiset höyrylaivat Sampo ja Karjala vastakkain Puumalan eteläpuolella pimeällä. Kapteenit ja miehistöt koettivat merenkulkuvalojen perusteella päätellä, ollaanko törmäyskurssilla, lopulta Sampo törmäsi Karjalan kylkeen viimehetken manöövereistä, huudoista ja höyrypillin vihellyksistä huolimatta. Karjala sai vuodon, lastina ollut voi siirrettiin kannelle ja matkustajat jättivät aluksen. Sampo hinasi Karjalan saaren rantaan uppoamisen estämiseksi ja ajoi omankin vahingoittuneen keulansa rantaan. Karjala täyttyi vedellä ja kallistui kyljelleen. Ainoastaan törmäyskohdan hytissä ollut nainen sai vammoja ja kuljetettiin Savonlinnaan hoidettavaksi. Hinaaja Ahkera vei Karjalan matkustajat Lappeenrantaan. Lehden seuraavalla palstalla kerrottiin, että Ahkera hinasi Lappeenrannasta lotjan, jossa oli Pielisjärven kirkkoon tarkoitetut herra Thuleen Kangasalla valmistamat urut (Karjalatar 9.8.1892).
Ahkeran tähtihetki osuu syyskuun puoliväliin vuonna 1898, jolloin se pelasti uppoavan höyrykuunari SALAMAN matkustajat Puumalan vesillä. "Uusi Suometar" -lehti no 213, joka ilmestyi 15.09.1898 kertoo seuraavaa: "Taaskin yhteentörmäys Saimaalla. Sawonlinnasta, 14 p. syyskuuta: Yöllä törmäsi Puumalan läheisyydessä höyrylaiva Ilmari, kotoisin Kuopiosta, matkalla Wiipuriin, yhteen höyrylaiva Salaman kanssa, joka on kotoisin Savonlinnasta ja tuli Pietarista ruislastissa. Törmäys oli niin ankara, että Salama upposi 20 minuutin kuluessa ja makaa nyt 72 jalkaa syvässä. Ilmari on wahingoittumaton ja jatkoi matkaa auttamatta Salamata, joka apua pyyti. Hinaaja-alus Ahkera ollen lähellä onnettomuuspaikkaa, kuuli hätämerkit ja palasi pelastamaan matkustajia, joitten luku oli 30. Laiwa ja lasti oli vakuuttamatta. Ei mitään pelastunut. Matkustajat ja osa laiwamiehistä saapuivat Ahkeralla Sawonlinnaan."
Salaman ja Ilmarin törmäystä, meriselitystä, todistajanlausuntoja ja oikeudenkäyntiä käsiteltiin laajasti suomalaisissa sanomalehdissä syksyllä 1898 ja talvella 1899. Näitä artikkeleita löytyy Kansallisarkiston historiallisesta sanomalehtikirjastosta http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/query.html vaikkapa hakusanoilla "ahkera salama ilmari".
Youtubesta löytyy Salaman haaksirikosta kertova animaatio, jossa Ahkeran osuus pelastustöissä kuvataan ilmeisen todenmukaisesti. Animaatiossa käytetty Ahkeran ulkoasu paljastuu kuitenkin todenmukaista myöhäisemmäksi. https://www.youtube.com/watch?v=3j-BKZDUrE8
Salaman hylkyä osoittanut karttamerkki painettiin merikortteihin vuoteen 1971 saakka, jolloin hylky nostettiin.
Ahkera ja Salama ovat molemmat olleet viime vuodet yleisön nähtävänä Savonlinnan Maakuntamuseon laiturissa Savonlinnan
Riihisaaressa.
Omistajaksi vaihtui A.B. Utra Wood Co. vuonna 1899.
1899-1900 Ahkera palasi synnyinsijalleen Wahlin konepajalle ainakin seuraavia uudistuksia varten:
”Muutoksia ja lisärakennuksia höyryyn ”Ahkera” v. 1899”
”Pannun- ja Koneen-alusta Tilaus No. 536”
”Pannunkoppi, skailetti Tilaus No. 539”
Kuva: Suunnitelma Ahkeran muutoksiin, päivätty Warkaudessa 11.1.1900 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry / ELKA).
”Muutoksia ja lisärakennuksia höyryyn ”Ahkera” v. 1899”
”Pannun- ja Koneen-alusta Tilaus No. 536”
”Pannunkoppi, skailetti Tilaus No. 539”
Kuva: Suunnitelma Ahkeran muutoksiin, päivätty Warkaudessa 11.1.1900 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry / ELKA).
Piirustuksessa näkyvät myös uusi höyrykone ja –kattila sekä höyrykoneen ja peräkajuutan päälle rakennetut skailetit.
Kuva: Suunnitelma Ahkeran muutoksiin vuonna 1900 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry / ELKA).
Kuva: Suunnitelma Ahkeran muutoksiin vuonna 1900 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry / ELKA).
Vuonna 1900 asennettu teholtaan 210 ihv:n compound-höyrykone sekä sen pariksi asennettu kattila ovat laivassa vielä tänäkin päivänä.
1800-luvun lopun konepajatekniikka ja teräsraaka-aineet olivat vielä kehittymättömiä ja alkuperäinen kone ja kattila olivat alimittaisuuden lisäksi todennäköisesti loppuunajettuja.
Kuva: Höyrykoneen kilpi kuvattuna vuonna 2013 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry)
1800-luvun lopun konepajatekniikka ja teräsraaka-aineet olivat vielä kehittymättömiä ja alkuperäinen kone ja kattila olivat alimittaisuuden lisäksi todennäköisesti loppuunajettuja.
Kuva: Höyrykoneen kilpi kuvattuna vuonna 2013 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry)
Laiva mitattiin uudelleen 20.2.1901 Alfons Silfverbergin toimesta. Tapahtumasta on säästynyt ruotsinkieliselle lomakkeelle täytetty mittauspöytäkirja. Aluksesta on otettu mittoja senttimetrin tarkkuudella ja niistä on pyöräytetty aika lailla karkean näköisten laskutoimituksien jälkeen laivan kantavuudeksi 27,624
rekisteritonnia.
Ab W. Gutzeit & Co:n laivastoon Ahkera siirtyi vuonna 1902, kun yhtiö osti Utra Wood Co:n. Gutzeitin puunhankinta oli laajentunut Saimaan vesistöön sen rakennettua Lappenrannan Rutolaan ylivientilaitoksen, jossa tukit siirrettiin Kymijoen ja Saimaan vesistöt erottavan maakannaksen yli uitettavaksi Kivijärven ja Väliväylän reittejä pitkin Kymijokeen ja sieltä eteenpäin mm. Gutzeitin Kotkan sahalle.
Voimakkaamman höyrykoneen ansiosta Ahkera soveltui nyt nippu-uittoon, jossa yhdessä lautassa siirtyi kerralla 3000 m3 puuta. Lautan koko oli tyypillisesti noin 400 x 25 m, nippuja oli raakapuulajista riippuen 400-600 kpl ja matka eteni 2 km/h vauhtia.
rekisteritonnia.
Ab W. Gutzeit & Co:n laivastoon Ahkera siirtyi vuonna 1902, kun yhtiö osti Utra Wood Co:n. Gutzeitin puunhankinta oli laajentunut Saimaan vesistöön sen rakennettua Lappenrannan Rutolaan ylivientilaitoksen, jossa tukit siirrettiin Kymijoen ja Saimaan vesistöt erottavan maakannaksen yli uitettavaksi Kivijärven ja Väliväylän reittejä pitkin Kymijokeen ja sieltä eteenpäin mm. Gutzeitin Kotkan sahalle.
Voimakkaamman höyrykoneen ansiosta Ahkera soveltui nyt nippu-uittoon, jossa yhdessä lautassa siirtyi kerralla 3000 m3 puuta. Lautan koko oli tyypillisesti noin 400 x 25 m, nippuja oli raakapuulajista riippuen 400-600 kpl ja matka eteni 2 km/h vauhtia.
”Tukkilautan häwittämä merkkipoiju aiheuttanut karilleajon”: Pyhäselällä ajautui tiililastissa ollut lotja karille savonlinnalaisen rahtihöyrylaiva Karin hinauksessa. Lotja ei vaurioitunut ja lähellä ollut hinaaja Halla 7 auttoi sen irti. Syypäänä karilleajoon pidettiin Gutzeitin hinaaja Ahkeraa, joka tukkilauttaa hinatessaan oli kuljettanut Pyhäsaaren kohdalla olleen valkoisen poijun pois paikaltaan. Seuraavalla palstalla otsikon ”Tukkilautat ja meriviitat” alla puidaan ”liian suureksi” kasvavien tukkilauttojen aiheuttamia uhkia, kun ne siirtelevät reimareita ja poijuja ainakin kapeammilla väylillä ilmoittamatta tekemistään vaurioista luotseille. Orivesi 1:n kapteeni Ström on tehnyt asiasta Joensuun ”julkiselle notariolle” protestin mainiten Gutzeitin hinaajat Ahkeran ja Chr. Kontturin syypäiksi. Lauttojen kooksi uutisessa kerrotaan leveys kahdeksan ja pituus 25 nippua eli 50 x 250 m (Savolainen 27.7.1912).
Kuva: Ahkera Savonlinnan Haislahdella 1915, korsteenissa komeilee Gutzeitin tähti. Laivaan on rakennettu ruorihytti, parrasta on korotettu ja ulkomuoto on muutenkin muuttunut (SLHY/Erkki Riimalan kokoelma).
Koneiltaan vahvat ja rautarunkoiset hinaajat joutuivat tietenkin myös jäänmurtajiksi. Toukokuun 1917 loppupuolella Ahkera avasi Pyhäselällä väylää ja seuraavana päivänä, sunnuntaina, saatiin matkustajaliikenne Joensuusta Liperiin ja Leppälahteen käyntiin (Karjalan Sanomat 31.5.1917).
Kuva: Laitaatsillan piirustus uudesta kansirakennelmasta, päivätty 9.12.1921 (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry / ELKA).
Nykyisen ulkomuotonsa Ahkera sai Laitaatsillan telakalla vuonna 1920. Kansirakennelmaa laajennettiin ja korotettiin, linjahinaajissa koettiin tarpeelliseksi luoda ruorimiehelle hyvä näkyvyys. Puukansi korvattiin rautaisella rihlalevykannella. Rungossa olevat hytit todennäköisesti uusittiin tällöin ja puuverhoilu ja –kalusteet ovat edelleenkin tallella.
Kuva: Perähytin sisustus vuonna 2003 ennen irrotusta (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry).
Kuva: Perähytin sisustus vuonna 2003 ennen irrotusta (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry).
Kuva: Kuva Laitaatsillan keväisestä vilskeestä todennäköisesti 1920-luvulta (Navis Fennica No. 1 1985).
Kuva: Ahkera kulussa todennäköisesti 1920-luvulla (Savonlinnan Maakuntamuseo).
Laivojen törmäyksiä Saimaalla tapahtui nykymittapuun mukaan usein. Merikortit ja väylämerkinnät olivat epätäydellisiä, jäät siirtelivät ja hävittivät viittoja ja ajettiin vuorokauden ympäri.
Lokakuussa 1929 matkalla Savonlinnaan arvatenkin täyttä höyryä, törmäsi Ahkera tervahöyry Rauhan kylkeen Kommersalmessa. Rauha sai pahan vuodon, mutta säästyi uppoamiselta, kun päällikkö ohjasi sen heti matalikolle. Tervahöyry paikattiin väliaikaisesti laudoilla ja pääsi jatkamaan matkaa (Etelä-Saimaa 5.10.1929).
Ilmeisesti jossain vaiheessa 1930-luvulla komentosillan pressusuojus vaihtui tammipuiseen laudoitukseen, johon ruuvattiin myös komeat messinkikirjaimet. Samoin keulan myrskypeltiin kiinnitettiin molemmin puolin viisisakarainen messinkinen tähti. Tämän tähden merkitys on toistaiseksi säilynyt arvoituksena, oliko se Enson laivojen tunnus yhtiön kuusisakaraisen tähden lisäksi vai kiinnittikö ne joku laivan päällystöstä vaikkapa Pohjantähden ja navigoinnin symboliksi? Samanlaisia tähtiä on muidenkin vanhojen alusten koristeena. Jäljempänä olevassa kuvassa 50- luvulta se näkyy kaikkien Enson laivojen kokassa.
Laivojen törmäyksiä Saimaalla tapahtui nykymittapuun mukaan usein. Merikortit ja väylämerkinnät olivat epätäydellisiä, jäät siirtelivät ja hävittivät viittoja ja ajettiin vuorokauden ympäri.
Lokakuussa 1929 matkalla Savonlinnaan arvatenkin täyttä höyryä, törmäsi Ahkera tervahöyry Rauhan kylkeen Kommersalmessa. Rauha sai pahan vuodon, mutta säästyi uppoamiselta, kun päällikkö ohjasi sen heti matalikolle. Tervahöyry paikattiin väliaikaisesti laudoilla ja pääsi jatkamaan matkaa (Etelä-Saimaa 5.10.1929).
Ilmeisesti jossain vaiheessa 1930-luvulla komentosillan pressusuojus vaihtui tammipuiseen laudoitukseen, johon ruuvattiin myös komeat messinkikirjaimet. Samoin keulan myrskypeltiin kiinnitettiin molemmin puolin viisisakarainen messinkinen tähti. Tämän tähden merkitys on toistaiseksi säilynyt arvoituksena, oliko se Enson laivojen tunnus yhtiön kuusisakaraisen tähden lisäksi vai kiinnittikö ne joku laivan päällystöstä vaikkapa Pohjantähden ja navigoinnin symboliksi? Samanlaisia tähtiä on muidenkin vanhojen alusten koristeena. Jäljempänä olevassa kuvassa 50- luvulta se näkyy kaikkien Enson laivojen kokassa.
Kuva: Ahkera todennäköisesti 1930-luvulla (ELKA/Mikko Kolehmainen). Kuva: Laitaatsillan telakan laituriin osin rinnakkain kiinnittyneinä hinaajat s/s Vuoksenniska, s/s Hietanen, s/s Heikki Peuranen, s/s Ahkera, s/s Toimi ja s/s Chr. Kontturi. Vasemmalla rannalla rakenteilla puinen lotjanrunko. Kuva on 1920-luvulta tai todennäköisemmin 1930-luvulta (Kuva: Savonlinnan maakuntamuseo). |
Kuva: Ahkera todennäköisesti 1930-luvulla (SLHY/Erkki Riimalan kokoelma)
1933-4 –välillä höyrykattilan käyttöpaine laskettiin paineesta 8 kg/cm2 paineeseen 7 kg/cm2. Muutoksen on katsastuskirjaan merkinnyt V. Salo. Tämä oli ilmeisesti yleinen muutos, joka tehtiin kaikkiin kattiloihin, joiden materiaali oli vanhaa ja lujuus jossain määrin tuntematonta.
Sotavuodet 1940-1944 Ahkera oli seisomassa kuten suuri osa hinaajalaivastosta.
Sodan jälkeen Ahkera siirrettiin rautateitse Kotkaan satamahinaajaksi. Sota ja rauha olivat sulkeneet Saimaan kanavan toistaiseksi.
Ura satamahinaajana jäi lyhyeksi. Alukselle on tehty rungon katsastus Savonlinnassa 21.5.1945, jonka jälkeen se on siirretty Kotkaan.
19.9.1945 klo 17 Ahkera ja kaksi muuta hinaajaa olivat avustamassa englantilaista ”Samforth”-nimistä Liberty-luokan rahtialusta Kotkassa. Sanomalehti ”Etelä-Suomi” ja muut paikalliset lehdet uutisoivat tapahtumia seuraavasti:
Sotavuodet 1940-1944 Ahkera oli seisomassa kuten suuri osa hinaajalaivastosta.
Sodan jälkeen Ahkera siirrettiin rautateitse Kotkaan satamahinaajaksi. Sota ja rauha olivat sulkeneet Saimaan kanavan toistaiseksi.
Ura satamahinaajana jäi lyhyeksi. Alukselle on tehty rungon katsastus Savonlinnassa 21.5.1945, jonka jälkeen se on siirretty Kotkaan.
19.9.1945 klo 17 Ahkera ja kaksi muuta hinaajaa olivat avustamassa englantilaista ”Samforth”-nimistä Liberty-luokan rahtialusta Kotkassa. Sanomalehti ”Etelä-Suomi” ja muut paikalliset lehdet uutisoivat tapahtumia seuraavasti:
Noston jälkeen Ahkera kunnostettiin todennäköisesti Kotkassa, koska kattilan ulkopuolinen katsastus on merkitty tehdyksi Kotkassa 2.5.1946. Sen jälkeen alus on palannut Saimaalle, seuraava katsastus on tehty Savonlinnassa 12.9.1946.
Ahkera jatkoi nippulauttojen hinaamista reitillä Savonlinna-Vuoksenniska.
Kuva: Ahkera pitää tuulta Saimaalla vuonna 1955 (Viktor Nisonen).
Tarkkaavainen lukija huomaa Ahkeran kansirakennelmaa edelleen jatketun niin, että kannelle on saatu lisää hyttitilaa. Tämän muutoksen ajankohta ei ole tiedossa, kattilan päälle tehdyssä laajennuksessa sijaitsee nykyään laivan kapyysi sekä kattilalle suojaa antava pannukoppi. Komentosilta jatkuu sen yli korsteenille asti, raakitorvet on nostettu ylös kopin päälle.
Kaikki kannen hytit ovat nykyihmiselle kovin matalia ja muutenkin ahtaita, eivät ihmiset pari sukupolvea sitten olleet kai niin paljon lyhyempiä, me kai vaan olemme tottuneet isompiin tiloihin.
1950-luvulla hinaajien hinaustehoa nostettiin Kort-tunnelien avulla. Ahkeraan tunneli asennettiin kaudeksi 1957. Vanhaa potkuria muokattiin tunneliin sopivaksi halkaisijaa, nousua ja lavan muotoa ja pinta-alaa muokkaamalla. Rungonkatsatustodistukseen v. 1955 on jälkeenpäin lisätty merkintä: ”14.12.1956 ja 8.1.1957 Aluksen ropelimen ympärille tehty tunneli, sekä peräsin tehty kokonaan uusi”. Savonlinnassa 8.1.1957 V. Salo.
Tarkkaavainen lukija huomaa Ahkeran kansirakennelmaa edelleen jatketun niin, että kannelle on saatu lisää hyttitilaa. Tämän muutoksen ajankohta ei ole tiedossa, kattilan päälle tehdyssä laajennuksessa sijaitsee nykyään laivan kapyysi sekä kattilalle suojaa antava pannukoppi. Komentosilta jatkuu sen yli korsteenille asti, raakitorvet on nostettu ylös kopin päälle.
Kaikki kannen hytit ovat nykyihmiselle kovin matalia ja muutenkin ahtaita, eivät ihmiset pari sukupolvea sitten olleet kai niin paljon lyhyempiä, me kai vaan olemme tottuneet isompiin tiloihin.
1950-luvulla hinaajien hinaustehoa nostettiin Kort-tunnelien avulla. Ahkeraan tunneli asennettiin kaudeksi 1957. Vanhaa potkuria muokattiin tunneliin sopivaksi halkaisijaa, nousua ja lavan muotoa ja pinta-alaa muokkaamalla. Rungonkatsatustodistukseen v. 1955 on jälkeenpäin lisätty merkintä: ”14.12.1956 ja 8.1.1957 Aluksen ropelimen ympärille tehty tunneli, sekä peräsin tehty kokonaan uusi”. Savonlinnassa 8.1.1957 V. Salo.
Kuva: s/s Ahkera Kort-tunneli Enso-Gutzeit Osakeyhtiö 23.2.1956 J. Helle, Helsinki.
Kuva: s/s Ahkera Prop. siiven levitetty pinta Enso-Gutzeit Osakeyhtiö 20.1.1956 J. Helle, Helsinki.
1950-luvulla höyryhinaajien aika alkoi olla ohi. Dieselalukset vetivät suurempia lauttoja pienemmällä miehistöllä ja vesikuljetusten kanssa alkoivat kilpailla myös puun auto- ja rautatiekuljetukset niin, että 80-luvulla puun uitto loppui lähes kokonaan.
Ahkeran kattilan viimeinen ulkopuolinen katsastus on tehty 24.5.1958 V. Salon ja viimeinen sisäpuolinen katsastus 1.12.1959 V. Palomäen toimesta. Viimeiseksi käyttövuodeksi jäi todennäköisesti 1958.
Kuva: Enso-Gutzeitin hinaajalaivasto talvehtii, vanhat höyryhinaajat ehkä jo käytöstä poistettuna hinaustoiminnan hiljennyttyä 50-luvulla (SLHY/Erkki Riimalan kokoelma).
Ahkeran kattilan viimeinen ulkopuolinen katsastus on tehty 24.5.1958 V. Salon ja viimeinen sisäpuolinen katsastus 1.12.1959 V. Palomäen toimesta. Viimeiseksi käyttövuodeksi jäi todennäköisesti 1958.
Kuva: Enso-Gutzeitin hinaajalaivasto talvehtii, vanhat höyryhinaajat ehkä jo käytöstä poistettuna hinaustoiminnan hiljennyttyä 50-luvulla (SLHY/Erkki Riimalan kokoelma).
Syystä tai toisesta Ahkera ei päätynyt romuksi, mutta ei myöskään niiden höyryhinaajien joukkoon, joita laivaharrastajat hankkivat joko säilytettäväksi alkuperäisessä muodossaan tai muutettuna huvikäyttöön paremmin soveltuviksi.
Sen sijaan Enso-Gutzeit nosti 100-vuotiaan laivan ylös ja kunnosti sen muistomerkiksi Laitaatsillan telakan alueelle konttorin läheisyyteen vuonna 1971.
Kuva: Ahkera säilyi romutukselta ja päätettiin nostaa maalle ja kunnostaa muistomerkiksi (SLHY/Erkki Riimalan kokoelma).
Sen sijaan Enso-Gutzeit nosti 100-vuotiaan laivan ylös ja kunnosti sen muistomerkiksi Laitaatsillan telakan alueelle konttorin läheisyyteen vuonna 1971.
Kuva: Ahkera säilyi romutukselta ja päätettiin nostaa maalle ja kunnostaa muistomerkiksi (SLHY/Erkki Riimalan kokoelma).
Kuva: Ahkera seisoi ulkoisesti hyvässä kunnossa muistomerkkinä Laitaatsillan telakalla konttorin edessä vuodet 1971-2003 (SLHY/Erkki Riimalan kokoelma).
Vuonna 2002 Stora Enso Oyj päätti lahjoittaa Ahkeran Savonlinnan kaupungille. Laiva siirrettiin ”jalustaltaan” Laitaatsillan telakalle vuonna 2003 ja kunnostettiin vesille laskettavaan kuntoon mm. vaihtamalla liian ohueksi ruostuneita pohjalevyjä. Laiva laskettiin vesille ja hinattiin Riihisaareen maakuntamuseon uivaan näyttelyyn Salaman seuraksi vuonna 2004.
Kuva: Ahkeraa siirretään Laitaatsillassa 2003 kuivatelakalle pohjalevyjen vaihtoon (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry).
Kuva: Ahkeraa siirretään Laitaatsillassa 2003 kuivatelakalle pohjalevyjen vaihtoon (s/s Ahkera Perinneyhdistys ry).
Vuosina 2004-6 Suomen Höyrypursiseuran talkooporukka vaihtoi höyrykattilan tuubit. Tämä tehtiin tietysti siinä toivossa, että laiva saataisiin muutenkin korjattua purjehduskuntoon.
Halu tähän varmasti oli, mutta rahaa ei ole hankkeelle ole ollut osoittaa ja Ahkera on jäänyt Riihisaaren laituriin museovieraiden ulkopuolisesti tarkasteltavaksi.
Halu tähän varmasti oli, mutta rahaa ei ole hankkeelle ole ollut osoittaa ja Ahkera on jäänyt Riihisaaren laituriin museovieraiden ulkopuolisesti tarkasteltavaksi.
Ahkera Perinneyhdistys ry perustettiin 31.7.2013 näiden parempien aikojen aluksi. Nyt tarvitaan yhdistyksen aktiivisuuden lisäksi tukijoita ja lahjoittajia Suomen vanhimman museolaivan pelastamiseksi ja saattamiseksi höyryämään omaan elementtiinsä.
Lähteet:
Erkki Riimala: Höyryhinaaja AHKERA - maamme vanhin museolaiva, Navis Fennica No 1 Joulukuu 1985.
Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta maailman merillä ja kotivesillä. Suomen Höyrypursiseura ry, 1983.
Savonlinnan maakuntamuseon web-sivut: http://www.savonlinna.fi/museo/nayttelyt/museolaivat/s_s_ahkera
Helsingfors Dagblad no 137 17.06.1870 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=2&action=entryPage&id=439924&pageFrame_currPage=1
Uusi Suometar no 213 15.09.1898 http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=2&action=entryPage&id=590541&pageFrame_currPage=3
Viljo Suomalaisen haastattelut 2013
Viktor Nisonen: Julkaisematon käsikirjoitus 2015
ELKA:n arkistot
Aarne Kinnusen muistelmia laivaelämästä
Paavo Savolaisen haastattelu 2022, Aaro Savolaisen mainekirja
Korsteeni 2022